2.5.2011

David Bentley Hart: Ateismin harhat


Tämä kirja on paska. Näkeehän sen jo nimestäkin. Eikö ole käsitteellinen ristiriita laittaa sanat ateismi ja harhat tällä lailla yhteen? Hart ei ilmeisesti ymmärrä mitään ateismista. Näin ainakin on, jos on uskominen Suomi24:n keskustelupalstaa.

Tällaisiin väärinkäsityksiin voi päätyä, jos ei tutustu siihen mitä herjaa. Hart pyrkii kitkerällä otteella osoittamaan, että nykyiset ateismin puolustajat ovat syyllistyneet juuri tämän tapaiseen sivistymättömien väärinkäsitysten viljelemiseen koskien kristinuskon sisältöä ja vaikutusta kulttuuriin. Ensin hutkitaan, eikä senkään jälkeen tutkita.

Tuleeko sinulle mieleen ainoastaan pimeä keskiaika, inkvisitio, noitavainot, likainen valtapeli, uskoon pakottaminen, tekopyhyys ja tieteen vastustaminen, kun puhutaan kristillisen kirkon historiasta? Jos näin on, olet ollut tekemisissä yksisilmäisen ateistisen propagandan kanssa, joka ei ainoastaan ole virheellistä vaan täysin näkökyvytöntä, väittää Hart. Eikä ainoastaan väitä, vaan esittää väitteilleen vakuuttavia todisteita. Eikä ainoastaan tätä, vaan tarjoaa vaihtoehdoksi näkemystä, joka on tasapainoinen, harkittu ja ainakin itselleni mullistava. Mullistus ei koske sitä, että ajatukseni kristinuskon sisällöstä olisi suuresti muuttunut. Kyse on siitä, kuinka kristinusko on toiminut ja vaikuttanut kulttuuriin; mitä sillä on ollut vastassaan ja millaisia voittoja se on saavuttanut - asioita, joista en joko tiennyt tai joille olen ollut sokea.

Totta puhuakseni en ole pitkää aikaan lukenut mitään näin vaikuttavaa ja ravistelevaa. David Bentley Hart osoittaa hämmästyttävää filosofian, teologian, kirjallisuuden, tieteen ja kulttuurin tuntemusta. Tämä antaa hänen kirjalleen painoarvoa, joka pakottaa ottamaan sen vakavasti. En ole koskaan voinut suositella kristillistä kirjaa (jos tätä nyt voi kristilliseksi kutsua) näin varauksettomasti kaikille uskontokeskustelusta kiinnostuneille. Kirjasta voi tosin olla vaikea saada kaikkea irti, jos ei omaa kohtalaista yleissivistystä. Hyödyksi on nykyisen uskontodebatin, filosofian, teologian ja historian tuntemus. Varoituksena uusateismin Neljän Ratsumiehen (Dawkins, Dennet, Hitchens, Harris) ihailijoille huomautan myös, että ateistiset tunteesi voivat tulla loukatuiksi. Kirja on paikoin äärimmäisen sarkastinen ja provosoiva. Tosin kyseessä ei ole naiivi yritys osoittaa kristinuskon totuutta. Hart pyrkii ainoastaan palauttamaan ateistit ruotuun ja tämä palauttaminen tehdään Nietzschen hengessä turhia kursailematta. Käännös on loistavaa, sujuvaa suomea.

Olen niin tämän kirjan innostama, että olen valmis tilaamaan sen sinulle postilähetyksenä omaan laskuuni. Olisi mukava, jos annat kirjan eteenpäin lukemisen jälkeen, mutta se ei ole ehto. Tämä tarjous on tarkoitettu ensisijaisesti tutuilleni, mutta jos olet satunnainen blogini lukija, niin kysäise. Ota minuun yhteys laittamalla kommentti tai sähköposti.

Augustinus: Kirjeitä sisarille

Kirkkoisä Augustinuksen kirjoittamia kirjeitä seurakunnan naisille. Augustinus toimi piispana Hippoksen pitäjässä Pohjois-Afrikassa 300-400-luvulla. Tämä pieni ja ihastuttava kirjanen avaa mielenkiintoisen ja elämänmakuisen näkymän varhaisen seurakunnan elämään. Kirja on nopea lukea, mutta hyvin sisältörikas. Augustinuksen teksti on erittäin sujuvaa ja hämmästyttävän vivahteikasta. Myös tasavertainen ja kunnioittava asennoituminen naisiin yllättää. Käännös on luettavuudeltaan erinomainen.

Suosittelen erityisesti kaikille kirkon ja kristinuskon historiasta sekä teologiasta kiinnostuneille. Vasta alkuperäisiä lähteitä lukemalla historia ja sen henkilöt tulevat eläviksi.

Paul Brunton: Meditaatio ja karma

Kirja on sisältää lyhyitä otteita Paul Bruntonin kirjoituksista. Ajatus karmasta ja jälleensyntymisestä on hämmentänyt minua. Kirja antoi minulle paljonkin ajatuksia, niihin liittyen. Selkeys ei kuitenkaan lisääntynyt, johtuen varmasti kirjan sirpaleisesta muodosta. Huomasin, että Brunton ei näyttänyt myöskään hallinneen kristillistä teologiaa ja ilmaisi ohimennen tuohtumustaan judeokristillistä teologiaa kohtaan mielestäni oudoin perustein. Olisi mukavaa jatkossa lukea kunnollinen sivistynyt yhtenäisesitys karmasta. Onko sellaista? Otan vinkkejä vastaan.

En suosittele kirjaa, jos et ole erityisesti kiinnostunut Paul Bruntonin ajattelusta. Tässäkin tapauksessa varmaan kannattaa ottaa kokonainen kirja käteen eikä kahlata läpi sekalaista kokoelmaa lyhyitä katkelmia.

1.5.2011

Blogi oli kuollut, mutta heräsi eloon

Blogini kuoli mm. alkaneisiin työkiireisiin. En kuitenkaan missään vaiheessa aikonut jättää asiaa sikseen. Mikä olisikaan parempi aika herättää blogi henkiin kuin näin lunten sulaessa ja luonnon alkaessa vihertää. Toivottavasti minulla on vielä lukijakuntaa.

Syyllistyin myös blogikirjoittajan yleiseen virheeseen, eli liialliseen perusteellisuuteen. Tämä teki kirjoittamisesta epäsäännöllistä ja raskasta. Toisaalta perusteellisuus on hyve, enkä aio pakottaa tätä blogia olemaan mitenkään säännöllinen, joten epäsäännöllisiin toimitusaikoihin voi varautua myös jatkossa.

Koska projekti Kauffman-Meyer on hidas ja olen tässä välissä lukenut muutamia mielenkiintoisia teoksia, päätin laajentaa blogini tarjontaa. Jos siis tapaan mielenkiintoisia kirjoja, jotka lukaisen läpi nopeammin, niin kirjoitan niistä lyhyitä arvosteluja. Toivottavasti niistä on iloa.

Vapputerveisin,
Hän joka blogia kirjoittaa