Leo Näreaho: Mieli, aivot ja filosofia

Tämän löysin ihan sattumalta kirjastosta. Kirja on Näerahon uudempaa tuotantoa (2004). Verrattuna kirjaan Jälleensyntyminen tämä on huomattavasti maltillisempi teos, vaikka samanlaisten teemojen äärellä ollaan.

Näeraho esittelee mm. intialaisissa tekstien sisältämää mielenfilosofiaa ja tekee huomioita siitä, miten ne poikkeavat aika yllättävilläkin tavoilla länsimaisesta keskustelusta. Hän kirjoittaa myös sairaalapotilaitten kuolemanrajakokemuksista sekä pyrkii hakemaan oikeutusta emergentismille, eli teorialle, jonka mukaan aineeton mieli emergoituu aineesta. Kirjan lukemisesta on jo vähän aikaa, mutta muistaakseni kirjassa oli nämä kolme osaa. Joka tapauksessa päätavoitteena tuntui olevan avata ajattelua, jossa mieli voidaan ymmärtää aineesta irralliseksi olioksi. Kirjasta jäi minulle kuitenkin jotenkin hajanainen olo. Enemmänkin tunnusteleva teos, jossa ei esitetty mitään hiottua argumenttia.

Erityisesti jäin ihmettelemään, miksi Näreaho otti esille ainoastaan kuolemanrajakokemukset todistusvoimaisina ilmiöinä mielen ja ruumiin eriytyneestä suhteesta verrattuna Jälleensyntyminen teokseen. Tarkoittaako tämä, että Näreaho ei pidä enää aikaisemmassa kirjassaan esittelemiään tapauskertomuksia yhtä vakuuttavina kuin kuolemanrajakokemuksia? Eikö niillä ole samanlaista tieteellistä painoarvoa? Olisi kiinnostavaa tietää, mitä Näreaho ajattelee tällä hetkellä.

Kirja on vaikeaselkoisempi kuin Jälleensyntyminen. Esimerkiksi vaikeita filosofisia käsitteitä vilisi mukana, eikä niistä aina saanut otetta. Itseäni auttoi, että olen opiskellut mielenfilosofiaa yliopistolla, mutta silti välillä oli vaikeuksia olla varma ymmärsinkö mitä Näreaho haluaa sanoa.

Leo Näreaho: Jälleensyntyminen

Mietin mikä kirja minun kannattaisi lukea, jotta voisin ymmärtää paremmin uskoa jälleensyntymiseen. Tiesin, että jälleensyntyminen on yksi ihmiskunnan suosituimmista uskonnollisista näkemyksistä ja että sillä on pitkät juuret etenkin Intiassa. En ole kuitenkaan koskaan pystynyt näkemään sitä vakavasti otettavana älyllisenä kilpailijana ateismin, kristinuskon tai islaminkaan kanssa.

Ystäväni suositteli Leo Näreahon kirjaa Jälleensyntyminen (1995). Näreaho on tällä hetkellä etiikan ja uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistolla. En tiedä mikä oli hänen asemansa kirjan kirjoittamisen aikoihin.

Kirjassaan Näreaho ei pelkästään esittele jälleensyntymisuskon historiaa tai pyri pelkästään kuvailemaan sen piirteitä. Hän esittelee perusteita ja todistusaineistoa uskomuksen puolesta. Yleensä tämän suuntaiset kirjat tunuvat lähinnä höpsöiltä tai näennäistieteellisiltä, mutta Näreahon kirja onnistuu olemaan hämmentävän vetoava tieteellisesti valveutuneellekin lukijalle. Kirja yllätti positiivisesti selkeydellään ja johdonmukaisuudellaan. Ansiona pidettäköön, että se sai kristityssä lukijassa aikaan ahdistavia pohdintoja oman katsontakannan totuudesta. Tämä on mielestäni merkki hyvästä argumentoinnista ja luottamusta herättävästä todistusaineiston esittelystä.

Kirja esittelee jälleensyntymisuskon historiaa ja erilaisia tapauskertomuksia jälleensyntymiseen liittyen. Lisäksi Näreaho käsittelee jälleensyntymiseen liittyviä filosofisia kysymyksiä hienosti ja mielestäni aika tasapainoisesti. Hän ei sorru liialliseen yksisilmäisyyteen, vaikka vaikuttaa selvästi olevan jälleensyntymisuskon puolella tässä kirjassaan. Kirjan vaikuttavinta ja samalla hankalinta antia ovat erilaiset tapauskertomukset jälleensyntymiseen liittyen. Vaikka ne kirjassa onkin esitelty vakuuttavasti ja viitteitä on annettu, niin niiden todistuarvoa on vaikea arvioida ilman tarkempaa perehtymistä.

Joka tapauksessa suosittelen lukemaan tämän kirjan, jos aihealue kiinnostaa. Tämä on suomalaisen älykön kirjoittama kirja ja siitä syystä vedonnee hyvin suomalaiseen lukijaan. Kirja esitystapa ja kieli on selkeää.