6.3.2012

Tapio Puolimatka: Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Kannessa yläkulmassa lukee "Mitä tapahtuu, kun tunnettu teisti esittelee ateistifilosofin kriittisiä näkemyksiä valtakunnan suurimmassa lehdessä?"

Tapio Puolimatka on kenties Suomen tunnetuin akateeminen teisti. Kirja käsittelee samoja aiheita kuin hänen aikaisemmat kolme teostaan Usko, tieto ja myytit, Usko, tiede ja evoluutio sekä Usko, tiede ja Raamattu. Nämä aikaisemmat kirjat ovat nostaneet Puolimatkan Skepsiksen toimesta Suomen johtavan huuhaaprofessorin asemaan. Auttaako Skepsiksen huuhaapalkinto pitämään kreationistien sulkeutuneen maailmankuvan poissa tiedekeskustelun piiristä vai onko se esimerkki sulkeutuneisuudesta?

Ensimmäinen kosketukseni Puolimatkaan tuli kasvatustieteen opintojen yhteydessä. Tentittäviin kirjoihin kuului Puolimatkan teos Opetusta vai indoktrinaatiota. Kirja oli mielestäni hyvä ja uusia ajatuksia herättävä. Myöhemmin olen lukenut Puolimatkan kolme edellä mainittua kirjaa ja ollut juontamassa kahta keskustelutilaisuutta, joissa Puolimatka on ollut mukana. Puolimatka on minusta kiinnostava ja älykäs henkilö. Tosin hän ei ehkä saa puettua sanottavaansa aina kaikkein lyhimpään yksinkertaisimpaan muotoonsa.

Ymmärrykseni mukaan Puolimatkan tavoite on tuoda Suomalaiseen keskusteluun muualla maailmassa käytyä akateemista keskustelua teismin oikeutuksesta sekä kriittistä näkökulmaa naturalismiin. Erityisesti kritiikkiä saa nykyinen opetukseen ja tieteeseen vahvasti liittyvä naturalistinen oletus, jonka mukaan tiede osoittaa ettei Jumalaa ole olemassa tai vaikka olisikin, Jumalan olemassaolo ei saa mitään vahvistusta tieteestä. Näin ollen Jumalaan uskominen on väistämättä jotenkin älytöntä puuhaa.

Jos mielii tutustua Puolimatkan esittelemiin ajatuksiin, niin suosittelen ohittamaan aikaisemmat kolme kirjaa ja lukemaan Tiedekeskustelun avoimuuskokeen. Kirja oli näihin verrattuna mielestäni selkeämpi ja jäsentyi mukavasti Suomessa käytyjen keskustelujen ja Puolimatkalle esitettyjen vastaväitteiden ympärille. Se antaa paremmin kokonaiskuvan Puolimatkan esittämistä keskeisistä ideoista. Tämän jälkeen voi varmaankin helpommin pureutua asioihin aikaisempien kirjojen avulla, jos kiinnostusta on.

En mieltynyt suuremmin Puolimatkan kirjoitustyyliin tämän kirjan kohdalla. Monessa kohdassa keskustelukumppaneiden väitteitä tai sanomisia kommentoitiin "ei onnistu kuitenkaan huomaamaan", "ei näytä olevan tietoinen" sekä motiiveja tyyliin "pyrkii sivuuttamaan", "katsoo voivansa" ja "jättää kertomatta". Tästä tuli jotenkin sorkkiva olo. Puolimatka on tosin itsekin joutunut tämän kaltaisen, mutta perusteettoman ja pahempien, henkilökohtaisten hyökkäysten kohteeksi. Pidän kuitenkin vähemmän poleemisesta tyylistä älyllisiä argumentteja esitettäessä. On myös vaara, että kirjoitustyyli herättää lisää epä-älyllisiä tunnepohjaisia vastineita. Tällaista tunnepitoista puheenvuoroa olen itse saanut paikanpäällä todistaa ja nettikirjoittelusta lukea.

Tiedekeskustelun avoimuuskoe, UTM, UTE ja UTR sisältävät myös paljon toistoa. Yhden luvun sisällä tai kirjan eri osien välillä törmää usesasti lähes samansisältöisiin lauseisiin tai kappaleisiin. Usein jotakin uutta asiaa pohjustetaan kirjoittamalla auki jotain aikaisemmin selitettyä. Tekstiä olisi voinut reilusti tiivistää ja luottaa siihen, että lukija ymmärtää asiat, kun ne kerran hyvin selittää. Liika toisto tekee lukemisestä välillä puuduttavaa.

Yleisesti ottaen Puolimatka tekee tarkkoja havaintoja ja kritisoi muiden ajatuksia napakasti. Hän myös pystyy mielestäni tekemään hyvin oikeutta vastapuolen näkemyksille. Tämä ei näyttäisi onnistuvan niinkään hyvin vastaväittäjiltä. Harva ateisti edes vaivautuu kunnolla paneutumaan esitettyihin argumentteihin.

Jotkut Puolimatkan esittämät ajatukset tuntuivat hiukan luonnosmaisilta, eivätkä herättäneet välitöntä päännyökyttelyä. Enimmäkseen sanottava tuntui kuitenkin harkitulta ja vakaalta. Erityisesti allekirjoitan pääteesin siitä, että nykyistä (metatason) tiedekeskustelua vaivaa jonkinlainen ateistis-agnostisesti virittynyt ideologinen sulkeutuneisuus. Tätä sulkeutuneisuutta leimaa tunnevoittoinen lähestymistapa, jota ei tarvitse oikeuttaa argumenteilla. Kristillisen filosofian nousu akateemisessa maailmassa haastaa naturalismin todellisella tavalla. Vastaukseksi ei riitä, että se kuitataan fundamentalistiksi tai kreationistiksi leimaamalla.

Suosittelen kirjaa asiasta kiinnostuneille. Muille se voi olla liian raskassoutuinen.

1 kommentti:

  1. Blogihan on herännyt aktiiviseksi. Harmi kun ei ole aikaa hirveästi perehtyä tällä hetkellä. Jätte Bra bro!

    VastaaPoista